Tämän vuoden lopussa Studio Winkheartin sulkemisesta tulee kuluneeksi kolme vuotta. Kolme vuotta kuulostaa hurjalta määrältä vuosia ilman viikottaista opetusta, Studion tunnelmaa, opetus- ja ohjaushetkiä ja paikkaa, jonne aina voi palata. Ohjaavana ja omistavana henkilönä toki itselläni oli myös lukuisia velvollisuuksia kyseistä tilaa kohtaan.
Studio Winkheart oli rakas, ihana, tunnelmallinen - myös muillekin kuin vain minulle. Puisen ulko-oven turpoaminen oli yksityiskohta jonka moni muistaa, puhumattakaan väliovien narahduksesta. Sijainti oli myös sujaisan salainen, aivan täydellinen burleskistudiolle ja vieläpä ihan Turun ydinkeskustassa!
Studiolla on valokuvattu, järjestetty kampaustyöpajaa, tehty ensimmäisiä omia höyhenviuhkoja, boailtu, aurinkovarjokoreografioitu, tasseloitu (sekä käytetty tasseleita että askarreltu niitä), riisuttu ja puettu, riisuttu ja puettu. Pyöritty ja liikuttu ja kuunneltu kyllästymiseen asti rytminlaskemistani. Joku ryhmäläiseni joskus vitsaili, että haluaisi "ja pyörii ja riisuu" -äänen viestiäänekseen.
Studiolla on valokuvattu, järjestetty kampaustyöpajaa, tehty ensimmäisiä omia höyhenviuhkoja, boailtu, aurinkovarjokoreografioitu, tasseloitu (sekä käytetty tasseleita että askarreltu niitä), riisuttu ja puettu, riisuttu ja puettu. Pyöritty ja liikuttu ja kuunneltu kyllästymiseen asti rytminlaskemistani. Joku ryhmäläiseni joskus vitsaili, että haluaisi "ja pyörii ja riisuu" -äänen viestiäänekseen.
Studiolla on myös itketty, niin sen lopettamista kuin muistoja, juhlittu yhdet hautajaiset (hyvästi Hylätty Huvipuisto <3), järjestetty useampia kirppispäiviä ja järjettömän massiivinen lopetuskirppis (siellä käyneet tietävät, että minulla on todellakin ollut PIENEN TEATTERIN verran rekvisiittaa, ihan tosissaan..), juhlittu Lady Winkheartin 10 -vuotistaiteilijajuhlaa. Soolokursseiltu, ihmetelty uusille lavahahmoille nimiä, vietetty piknikejä, pikkujouluja ja erinäisiä illanistuskeluja. Lanseerasin myös Viettelevien Alusvaatteiden Illan, joka järjestettiin Studion viimeisenä syksynä. Harvat ja valitut saivat myös yöpyä Studiolla, se vasta luksusta onkin ollut!
Hapsulampun alla on kuiskittu salaisuuksia ja marjapuuron väristä sohvaa nojatuoliystävänsä kanssa on rakastettu, kulutettu ja hyödynnetty. Toivottavasti heillä menee hyvin uusissa kodeissaan ja oli myös mahtavaa, etteivät himoittu hapsulamppu, sohva ja nojatuoli päätyneet yksikään toisen kanssa samaan uuteen kotiin. Huutokaupassa ne nimittäin päätyivät eri osoitteisiin ja esineistöä ylipäätään haettiin ympäri Suomea. Huutokauppa oli hyvä idea, mutta... Täytyy kyllä sanoa, että osan ihmisten kanssa sen sääntöjen noudattaminen oli kyllä kaikkea muuta kuin helppoa, muttei nyt mennä enää siihen. Jatketaan mukavampien asioiden parissa.
Kävi Studiolla myös Maaseudun tulevaisuus, Marissa Mehr -burleskikirjaansa varten, muistaakseni myös Miss Sassy Fierce omaa kanditutkielmaansa varten haastattelemassa minua, Turun Sanomat ja Turkulainen. Ja ehkä Sinä? Ehkä sinä olit yksi heistä, joka mahdollisti Studion olemassaolon ja sen, että sain opettaa parhaimmillaan kolme kertaa viikossa. Opettamista ja tiedonjakamista rakastan.
Studion hautaaminen tapahtui juuri silloin, kuin sen pitikin eikä syy ollut koronassa. Paljon on myyty, osa lahjoitettu ja kaikki on mennyt uusiksi. Loppupeleissä kuitenkin, ne oman elämäni tärkeimmät asiat eivät ole menneet uusiksi. Viimeisenä syksynä en myynyt ainuttakaan burleskista kertovaa tietokirjaa tai muutakaan teosta, enkä yhtäkään elokuvaa. Olihan silloinkin jo selvää, että burleski ei tule kuolemaan minussa, siihen vain tarvittiin aimo annos välimatkaa. Silloin Studion aika myös tuli viiden vuoden jälkeen täyteen. Kiitos, että Studio sai olla olemassa tuon ajan <3
Välimatka on ollut pitkä, vuosissa ja kilometreissäkin, ulkomailla asti on asuttu. Ilman mitään, siis _yhtään mitään_ burleskiin liittyvää asiaa. Eipä ollut tarjolla klubeja, studioita, tekijöitä, kuvauksia tai opetuksia. Oliko se hyvä asia? Todennäköisesti oli. Tuntuiko se hyvältä asialta? Noooh, niin miten tämän nyt muotoilisin...
Tulisitko taas kanssani hyörimään ja pyörimään?
Joten rakas Turku, näkemiin ei ole enää näkemiin
eikä koskaan ollut hyvästi.
Varastojen ja arkistojen -kaiveluterveisin,
<3 Lady Winkheart
Ps. Ohessa minä juhlin, Studion hautajaisia olettaisin?
Ikinä ei taidettu niitä hautajaiskuvia vielä julkaista. Mutta nyt näette yhden ja ehkä loppujakin on vielä jossakin kohtaa mukava muistella.
Ps. Ohessa minä juhlin, Studion hautajaisia olettaisin?
Ikinä ei taidettu niitä hautajaiskuvia vielä julkaista. Mutta nyt näette yhden ja ehkä loppujakin on vielä jossakin kohtaa mukava muistella.
 |
| Lady Winkheart juhlii. Kuva: Emilia Reponen |
